sunnuntai 21. lokakuuta 2007

Onpas tästä tullut nyt oikea Adalmiinan terapiablogi, kun purkaan tuntojani Pojasta tänne ehkä enemmän kuin olisi sallittua. Toisaalta, mitä haittaakaan siitä voi olla, etenkin kun juuri olen aikeissa kertoa, miksi teen niin enkä pui asioita ko. henkilön tai jonkun ystäväni kanssa.

Silloin kun tapasin Pojan, yksi ystävistäni vain otti asian naurulla ja kuittasi sanomalla, että taas Adalmiina on hankkinut itselleen jatkuvan irtosuhteen. Itsekin naureskelin asialle, vaikka tiesin, ettei se todellakaan ole niin. Tämä ystäväni luulee tai ainakin kuvittelee, että mä vain keksityn irtosuhteisiin ja satunnaisseksiin. Kun kerron uudesta tapaamastani miehestä, hän aina nauraa, että "käytsä painaa sitä?". Tiedän, että pitäisi sanoa hänellä asiasta, mutta olen vain aina kuitannut asian nauramalla. Pojan kohdalla sanoin, ettei asia ole niin, mutta eipä tämä ystäväni sitä uskonut. Kun olin meidän erkaantumisen jälkeen itkuinen ja surullinen, ystäväni kysyi "oliks se oikeesti mukamas noin vakavaa, että sitä pitää itkeä?". Kieltämättä loukkaannuin tästä enkä viitsi enää ko. kaverilleni kertoilla Pojasta.

Poika kuitenkin oli enemmän, paljon enemmän, kuin useamman yhdenyön juttu. Mä välitin ja Poika välitti.

Toinen ystäväni jaksaa kuunnella ja on kuunnellut ja ymmärtää. Ja kolmaskin ystäväni jaksaa kuunnella ja ymmärtää. Olen hyvin kiitollinen heille. He eivät ehkä edes tiedä, kuinka tärkeää se on minulle ollut, että he ovat olleet tukenani. En toisaalta sanoisi, että olen ollut superdown, sillä olen hyvä tsemppaamaan ja ystäväni saavat minua aina hyvälle tuulelle. Mutta surullinen olen ollut, olen vieläkin hieman surullinen, mutta ystävät ovat olleet tukenani. Nyt en tahtoisi enää kuormittaa heitä asialla, joten purkailen viimeisiä asioita tänne blogiin. Nyt vuorostani Adalmiina kuuntelee ystäviä.

Joskus olen miettinyt, että millainen on se tunne, kun tietää juuri tuon olevan se minun soulmate tai vastaavaa. Pojan kanssa olisin nähnyt arjen ja elämän, tai olisin voinut kuvitella meidät arjessa... Mutta turha jossitella. Sain tutustua aivan uskomattoman hienoon persoonan, jolle toivon ehdottomasti kaikkea hyvää elämässä ja toivon hänen löytävän arvoisensa naisen sitten kun sen aika on.

Still, I like him a lot

Ei kommentteja: