Good morning Sunshine

Jaahas, vaihdoin eilen hieman järjestystä. Nyt mun sänky ja luku- / löhötuoli ovat eripäin ja hyllyt vähän erilailla. Oli kiva tai on edelleenkin mukavan näköinen. Poika, My Dear Lovely Boy, soitti mulle, mutta en ehtinyt vastata, sitten unohdin soittaa takaisin. Oon mäkin tyttöystävä, kun en muista soittaa. Noh, täytyy korjata erhe tänään. Mulla on tänään piiitkä hyppytunti. Ai niin itse asiassa selvitin yhden loppukoe stressin eilen: mun on ihan turha ottaa paniikkia yhdestä kokeesta, sillä jos en saa täydellistä arvosanaa, mun kurssinumero pysyy tuossa alhaisimmassa mahdollisesssa. Ja täydellisen numeron saaminen ei ole ollenkaan todennäköistä, miksi siis stressaisin? Nyt luen "omaksi iloksi" ja sen verran vähintää, että pääsen läpi. Kaikki läpipääsystä toiseksi parhaimpaan numeroon tuottavat vain nykyisen loppuarvosanan, joten no panic! Olo on helpottunut :)

RUOKAPÄIVIS:

kahvi x2, 4-viljan puuro, porkkanaa, kanaa ja riisiä, kahvi x2, ananas ja maitoa

RUOKAPÄIVIS

Heräsin so late, että söin heti päiväruuan:

kahvi, kanaa ja riisiä, kurkkua, porkkana, 4-viljan puuro

kävin lenkkeilee ja sitten hieman jumppailin.

Hah, pakko vielä lisätä

Luin siis noita edellisiä päivismerkintöjäni. Hmmm... ihan muistan nyt, kun pohdin näitä asioita, joihin nyt on tullut ratkaisu. Kaduttaako? Ei, ei ollenkaan. Olen tyytyväinen tähän ja uskon, että teen oikean ratkaisun. Miksi niin? Noh, annas kun kerron:


Olen aina viihtynyt kotikaupungissa. Se on sopivan kokoinen minun makuuni, en kaipaa suurta kaupunkia sen tuomia jännityksiä, mahdollisuuksia ja ihmisvilinää. Olen varsin tyytyväinen tuttuun ja turvalliseen kaupunkiin. Siellä on perheeni lähellä ja sukukin löytyy niiltä nurkilta. Luulin ennen, etten ole perhekeskeinen, mutta nämä täällä asutut ajat ovat opettaneet, että kaipaan heitä. Minusta on tärkeää viettää aikaa heidän kanssaa. Niin ja luonto, sitä kaipaan! Täällä en oikein pääse luonnon lähelle, en pääse tästä kiireestä pois, mikä olisi tärkeää. Tänne jää monet hyvät kaverit ja pari hyvää ystävää, mutta kotikaipuu on niin suuri, että nyt en aio enää taistella vastaan, kun yhdellä peliliikkeellä saan elämäni kuntoon.


Poika, hän on lisäsyy.

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Mitäs uutta??? Noh noh, Pojan juuri sen Pojan, josta olen paasannut, parjannut ja kitissyt täällä blogissani, olen saanut elämääni. :) Hah, me siis seurustelemme ihan oikeasti. Tai niin oikeasti kuin tämän kevään välimatkan takia voimme seurustella. Sitten tein ratkaisun, joka luultavasti on oikea kaikin puolin ja joka minun olisi pitänyt tehdä jo viime vuonna. Muutan siis takaisin kotiin, ei tästä elämästä täällä kaukana tule yhtään mitään. Ja näin aivan yllättäen olenkin onnellinen. Enää kuusi viikkoa ja on loma, sitten reipas kuukausi on taas loma ja sitten enää pieni puristus ja ah niin ihana muuttoauto tulee noutamaan Adalmiinan ja hänen helmet ja Soronoo vain tällä paskalle, jonka saan hyvällä omalla tunnolla jättää taakseni. :D

Mutta kun yksi elämän alue on kunnossa, toiset reistaavat. Koulussa menee siis ihan vatuilleen ja paino, se läski, joka piti jo viime syksynä pudottaa, roikkuu innokkaasti mukana. Eli MUUTOS BLOGIINI:

tästä tulee nyt minun ruokapäivis!!!

kirjaan ylös syömiset, kaikki hyvät ja huonot mätöt, sekä liikunnat

- kahvi x 2 kuppia, puuro