Luin siis noita edellisiä päivismerkintöjäni. Hmmm... ihan muistan nyt, kun pohdin näitä asioita, joihin nyt on tullut ratkaisu. Kaduttaako? Ei, ei ollenkaan. Olen tyytyväinen tähän ja uskon, että teen oikean ratkaisun. Miksi niin? Noh, annas kun kerron:
Olen aina viihtynyt kotikaupungissa. Se on sopivan kokoinen minun makuuni, en kaipaa suurta kaupunkia sen tuomia jännityksiä, mahdollisuuksia ja ihmisvilinää. Olen varsin tyytyväinen tuttuun ja turvalliseen kaupunkiin. Siellä on perheeni lähellä ja sukukin löytyy niiltä nurkilta. Luulin ennen, etten ole perhekeskeinen, mutta nämä täällä asutut ajat ovat opettaneet, että kaipaan heitä. Minusta on tärkeää viettää aikaa heidän kanssaa. Niin ja luonto, sitä kaipaan! Täällä en oikein pääse luonnon lähelle, en pääse tästä kiireestä pois, mikä olisi tärkeää. Tänne jää monet hyvät kaverit ja pari hyvää ystävää, mutta kotikaipuu on niin suuri, että nyt en aio enää taistella vastaan, kun yhdellä peliliikkeellä saan elämäni kuntoon.
Poika, hän on lisäsyy.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti